Sivut

tiistai 26. tammikuuta 2010

Kihivas haaste 4/2010 - Kivi kätkee salaisuuden

Olipa kerran....
...Metsän keskellä pieni lammikko,
siinä asusteli tämä sammakko.
Oli lammen reunalla suuri kivi,
josta sammakko kovin piti.
Se kivelle hyppäsi päivittäin
ja mietti mielessänsä näin:
"Jospa tietäis neito tämän maan
mitä voisin hälle antaakaan !
Jos mulle suukon soisi hän,
niin eläisimme loppuelämän,
rikkaina ja onnellisina
prinssinä ja prinsessana."
***
Tällä kuvalla ja runonpätkällä osallistun Ainon

12 kommenttia:

aino kirjoitti...

Kauniisti olet kuvan muokannut ja sammakko on kyllä niin lystin oloinen. Harmi, että niitä harvemmin näkee. Hienosti olet runossasi tuttua satua mukaillut. Hmm. Missähän se oma sammakkoprinssi lieneekään....

Hane kirjoitti...

Eiköhän meillekin noita sammakkoprinssejä ole elämän tiellä siunaantunut, kaikki ei vaan ole ihan niitä komeita ja rikkaita, mutta sitäkin rakkaampia ;o)

selma kirjoitti...

Pelkästään tuota kivasti käsiteltyä hastekuvaa katsoessaan tulee tuo satu mieleen. Kivasti istuu myös riimittely.

miiwi kirjoitti...

Hauska kuva, heti suukkottaisin, jos vastaan tulisi;)
Riimirunosta tykkään.

Zilga kirjoitti...

Siinäpä se. Kunpa neito tajuais.
Hauska oivallus sinullakin.

Uuna kirjoitti...

Kyllä kohta prinsessa kipittää, ei hän voi millään näin kaunista loitsua vastustaa.
Hauska!

Sisko kirjoitti...

Voi kun ihana kuva ja tarina. Kumpa prinsessa tulisi jo <3 <3

sini kirjoitti...

O ou! Kerrassaan upea toteutus!

kiirepakolainen kirjoitti...

Satumainen runo, kyllä tuosta sammakosta suukon kera varmasti prinssi-ihanainen muotoutuu, se on jo ehkä kiven alla piilossa.....

Anskukka kirjoitti...

Kyllähän noin komeaa sammakkoa voisi pussatakin. Vaikka minä olen tosin jo oman prinssini löytänyt, mutta voisinhan sen sitten lahjoittaa tarvitsijalle. :)

Harakka kirjoitti...

Kiva vastaus!
Kyllä pian saa prinsessansa, jos ei sitä, niin joku muu tulee kyllä, kun rikkauksia ja rakkautta luvataan!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuota joutuu siis pussaamaan?